Ihan ok - tällaisena

  "Kaikki naiset älkööt tehkö käsitöitä!" Minna Canth 1884 Pelottava ajatus... Mummini teki aivan ihanaa pitsiä, jonka tekoa en koskaan ehtinyt oppia. Mummoni neuloi, virkkasi, solmi ryijyjä ja nypläsi. Kaksi ensimmäistä ehdin oppia, ryijyt ja nypläämiset hän vei mennessään. Kuinka minua harmittaakaan, etten ehtinyt oppimaan! Neulomisen aloitin jo nuorena...nukkevauvani (taisi olla äitini vanha) kärsi kylmyydestä. Hänen päähineensä oli vuosien saatossa kadonnut, joten minun oli hyvänä pikku äitinä tehtävä hattu! Onneksi vaarini oli varustettu melko pitkillä hermoilla: eihän siinä auttanut muu kuin kaivaa kätköistä pyöröpuikot, sukkapuikot ja lankaa. Aikaa kaupoille ei todellakaan ollut: lapsen pää paleltuu! Viisivuotiaan varmuudella aloitin...en muista neulomisen vaikeaa olleen, mutta etusormi siinä vaurioitui kyllä! Ei vaarini ihan jaksanut keskittyä oikeaan työasentoon, valmista piti tulla! Hattu valmistui, sormi laastaroitiin ja nukkevauvan pää pysyi tui

Jäin miettimään...you have enough - sinulla on tarpeeksi. Kuinka paljon haluankaan kaikenlaista... En ehkä niinkään tavaraa, mutta jotain kuitenkin. Taitaa olla melko yleinen tunne meille kaikille: jotain jos vielä?? Onko sinulla koskaan ollut sellainen tunne, ettei tämä nyt riitä laisinkaan? Olen ansainnut parempaa? En ole menestynyt niin kuin olisin halunnut? Entä, jos sinulla onkin ihan hyvin? Entä, jos et vain näe sitä kaikkea? Minä en varmasti näe kaikkea hyvää, mitä minulle on annettu ja annetaan. Olen ihan varma, etten ymmärrä iloita kaikista pienen pienistä asioista ja tapahtumista, joita ympärilläni tapahtuu. Ehkä joskus myöhemmin huomaan arjen onnen. Olen viime aikoina lukenut useanlaisia listoja siitä, mitä vielä pitää ehtiä tehdä ennen kuin olen liian vanha tai sairas. Toiveet ja haaveet tuntuvat tällaisesta maatiaismammasta utopistisilta. En haaveile tai usko, että elämäni muuttuisi kovinkaan paljon paremmaksi matkustamalla kaukomaihin, hyppäämällä benji-hypy