Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on maaliskuu, 2015.

Rahkapiirakkaa ja pupuja

Kuva
Voi tuota valon ihanuutta! Pitkän ja pimeän talven jälkeen sitä innostuu kaikesta valosta aivan suunnattomasti. Olen innokkaana haravoinut nurmikon, poistanut puista tippuneet oksat ja tutkinut mahdolliset nousevat sipulikukat. Raparperikin on jo ihan hitusen mullan pinnalla... Sipulikukkien alkuja on siellä täällä pienessä pihassamme. Istutimme ne kyllä kauniisti kukkapenkkeihin, mutta pieni karvainen kaverimme on ehkä hiukan myös itse tehnyt istutushommia. Varsinkin pallon kokoiset sipulit löytyvät keskeltä nurmikkoa. Varmasti hauskan näköistä, kun pian törröttää tulppaani siellä ja toinen täällä! Taiteellinen vaikutelma tai Feng Shui taitaa olla melkoinen =) Pääsiäisen lähestyessä on ihana tehdä rahkapullia pienellä twistillä. Tällä kertaa laitoin perinteiseen rahkamassaan limen raastetun kuoren ja mehun. Ihanan raikkaita pullia sain aikaiseksi! Olen ihastunut pehmeään rahkaan, hiukan miedomman makuiseen ja kermaiseen. Ilokseni söivät tällä kertaa lapsukaiseni ja mieheni ra

Minne polkuni vie?

Kuva
    Tämä kaunis portti koivukujineen on aamulenkkini varrella. Olen jo pitkän aikaa ihaillut sitä ja ajatusta menneestä... Portti ja polku eivät johda enää minnekään. Miltä onkaan tuntunut hänestä, joka on viimeisen kerran sulkenut portin takanaan ja lähtenyt kulkemaan uutta, tuntematonta kohden? Samanlainen tunne minulle syntyi taas kerran, kun lähdimme perheeni kanssa käymään Vääksyssä, Asikkalassa. Ajatukset, joita mieleeni pulpahteli ennen ja jälkeen tuon matkan, eivät kaikki olleet niin mukavia. Kuinka ihanaa olikaan muistella kihlajaisia, häitä, lasten syntymiä ja synttäreitä. Unohtamatta kaikkia pieniä mukavia sattumia matkan varrelta...  Miksi mieleen kuitenkin pyrkii sairastumisia, menetyksiä ja murheita - mitä lähemmäksi Lahtea ja Vääksyä tulemme? Miksi mieli ei ole armollinen ja anna vain ihanien ja voimaa antavien muistojen tulla mieleen? Tämä portti, Soukanrannalla, tuo mieleeni myös noita käännekohtia. Aikoja, joista en pääse irti, vaikka kuinka haluaisin. H

Vuosipäivä oli ja meni

Kuva
En voi väittää olleeni kiireinen.. en vain ole huomannut ajan kulua! Reilu vuosi sitten päätin ryhtyä toimeen: kirjoittamaan ajatuksiani julkiseen päiväkirjaan.  Kaikenlaista on vuoden aikana tapahtunut. Ihan en kaikkea ole "kirjoihin ja kansiin" merkannut, mutta näyttää näin jälkikäteen melko kattavalta kerronnalta kuitenkin. Kuinka aika rientääkään? Sitä ei oikein arjen hulinassa pysty jäsentämään ja huomaamaan, jollei kirjoittele ajatuksia ja tapahtumia paperille. Älypuhelimet, tabletit ja tietokoneet ovat kovaa vauhtia syrjäyttäneet vanhat kunnon kynät ja paperit. Harmillista, sillä kuinka mukavaa onkaan ottaa käteen vanha päiväkirja tai muistokirja. Nyt muistojen selaileminen on niin kovin riippuvaista näistä koneista, sähköstä ja ajasta... Arjen rikkonaisuus ei helpota muistamista, saati muistojen keräämistä. Kevään tullen on minulla ollut taas urakkaa muistaa, missä kukakin on ja milloin. Antin avovesileirit ovat alkaneet, mieheni on jatkuvasti maailmalla työn