Ihan ok - tällaisena

Viikon päästä on jo Joulupäivä! Kyllähän tämän jokainen äiti, isä, täti, setä, mummi ja kummi tietävät. Silloin on aikuisilla lupa hengähtää; sitä on onnistuttu joululahjojen kanssa hyvin tai huonosti. Riippuen ehkä lompakon paksuudesta tai luottokortin venymismahdollisuuksista.  Lelulehtien tarjonta  on muuttanut pienien lahjatoiveita moneen kertaan (itse heitin niitä pahimpaan aikaan suoraan roskikseen, enää niin ei onneksi tarvitse tehdä). Erilaiset tarpeet ja toiveet ovat muuttuneet moneen kertaan, aina vallitsevan mainoksen mukaan. En yhtään ihmettele, jos vanhemmilla on joulun aiheuttama ähky ja epätoivo. Entä jos tavarapaljous on turruttanut meidät? Entä jos enää ei jaksakaan maleksia kaupoissa, etsien jotain ostettavaa (mitä ei varsinaisesti kukaan tarvitse)? Entä jos oikeasti kuluttamisen katto on saavutettu ja nyt pitäisi keskittyä todellisiin toiveisiin? Entä jos onnen, rauhan ja rakkauden löytämiseen ei enää tarvitsekaan rahaa? Minusta on tainut tulla pahimmanlaatuine

  Kymmenen päivää jouluun! Sain tänään viimeiset kolme lahjaa pakettiin ja voin huokaista nyt helpotuksesta! Jokaiselle on jotain ja olen yrittänyt muistaa erilaisia toivomuksia, mitä minulle on syksyn aikana hiljaa kuiskattu korvaan, toiveena paketti jouluna =) Tällainen hiljaa ja hitaasti valmistautuminen sopii minulle oikein hyvin! Joka viikonloppu on kotiimme ja pihaamme ilmestynyt jotain uutta. Tonttujen ja enkelien maailmanvalloitus on pian jo päättymässä; jokaiselle on löytynyt oma paikkansa tämän vuoden juhlasta! Katselin tänään amerikkalaisten jouluvalokoristelua televisiosta. Jäin miettimään tätä suomalaisuuttani (vai mitä se sitten on), kun pihalle melkeinpä riittää kynttilälyhtyjen hento valo. En kaipaa vilkkuvia ja liikkuvia poroja, tonttuja tai tähtiä. Ainoastaan harras toiveeni tällekin joululle on hiukan edes valkoista lunta! Riittää, että vihreä nurmikko peittyy... Tähän aikaan pitää olla pimeää! Sieluni ja mieleni tarvitsevat rauhoittumisaikaa ja mikä o

Olenpa taas tänä syksynä tehnyt useamman parin villasukkia!  Poikkeuksena aikaisempiin syksyihin, olen ottanut jokaisesta parista kuvan muistoksi ja jopa myynyt tekemiäni sukkia. Näin en ole aikaisemmin tohtinut tehdä! Kävi vain niin mukavasti, että ihan oikeasti niitä minulta kysyttiin rahaa vastaan! Käsityöt ovat minulle harrastus, aivan kuin hengittäminen. En malta istua paikallani kovinkaan kauan tekemättä käsilläni mitään. Tarvitsen puikot tai virkkuukoukun rentoutuakseni ja tyhjentääkseni pääni. Tästä voinkin ehkä vetää johtopäätöksen, että paljon on ollut tyhjennettävää! Niin se vain on: mikään ei ole niin mukavampaa kuin nähdä kauniin kuvion valmistuvan kerros kerrokselta, varsinkin jos tietää jo etukäteen kenelle sukka on lähdössä. Olen läheisteni sukkiin vuodattanut ajatuksia ja joskus kyyneleitäkin yhdessä silmukoiden kanssa. On ollut jopa meditatiivista antaa silmukoiden liikkua puikoilla ja ajatella... Terapiaa se on siis tämäkin =) Villasukkien tarve perh